Koiralle vetolelu

Ei tarvinnut heittää trikookankaasta jääneitä suikaleita hukkaan, kun sain idean, että niistähän saisi hyvän vetolelun koiralle! Löysin ohjeen jostakin vanhasta lehdestä, ja hetken sitä tutkailtua ja ihmeteltyä sain juonesta kiinni, miten homman kanssa edetään.

Aluksi harjoittelin trikookuteella, mutta tämä lopputulos on tehty kahdesta noin 20 cm x 150 cm trikookaitaleesta. Tai oikeastaan vaaleanpunainen trikoo on peräisin epäonnistuneesta paidan ompelusta, joten leikkasin siitä hihat tähän tarkoitukseen.

Yritin myös tehdä ohjeen nyörin teosta. Ohje on tehty kaksinkertaisella trikookuteella, joten kaitaleet on  huomattavasti ohuempia kuvassa. Pahoittelen, että kuvat ovat hieman epäselviä, mutta jouduin tulostamaan ja skannaamaan ne, jolloin kuvista tuli hieman sumeita.

Lähtötilanne näyttää kuitenkin tältä, ja olenkin numeroinut osat selvyyden vuoksi. Alussa nyöri ei tahdo pysyä paikallaan, joten kannattaa kiinnittää se hakaneulalla johonkin kiinni. Itse kiinnitin kaitaleet hakaneulalla sohvaan, koska sohva vetelee muutenkin viimeisiään. Työn edetessä hakaneulan voi irrottaa, kun nyörin saa pidettyä jo esim. polvien välissä. 

Toinen vaihe näyttää tältä. Kuva näyttää ehkä hieman sekavaltakin aluksi, mutta yritin värikoodeilla ja nuolilla selkeyttää kuvaa. Kun kaitaleet on pujoteltu, kiristetään kaikkia kaitaleita tasaisesti, jolloin syntyy ristikko. Tämän jälkeen toistetaan alla olevia pujotteluita niin kauan, kunnes lelu on halutun mittainen.

Tässä vielä selkeämpi kuva ilman nuolia nyörin etenemisestä. Ainakin ensimmäisellä kerralla (ja muutenkin tulee mielestäni paremman näköinen) kannattaa tehdä kahdesta eri värisestä kaitaleesta, jolloin väreistä on apua pujottelemisessa.

Lopuksi solmin vielä päät ristiin (punainen harmaan kanssa), ettei lelu varmasti ala purkautua.

Se varsinainen virkattu matto

Edellisen maton virkkaaminen ei mennyt aivan putkeen, kun aloitin ilman ohjetta ja sitten purin koko homman ja lopulta ohjeen löydettyäni matonkude loppui kesken. No päätin joka tapauksessa virkata uuden maton, joka sopisi nykyiseen sisustukseenkin paremmin. 

Halusin myös, ettei matosta tule samanlaista kuin ensimmäisestä vihreästä, joten käytin tämän ohjeen isompaa versiota. Vahingosta "viisastuneena" ostin sitten kerralla trikookudetta 1,8 kg, kun ohjeessa kerrottiin, että kudetta tarvittaisiin 1,7 kg. Minulta piti jäädä siis 100 g ylimääräistäkin kudetta.

Siis nimenomaan piti jäädä.. Toisin kuitenkin kävi, ja taas kerran kude loppui kesken. Pääsin maton reunan virkkaamisessa toiseksi viimeisen sakaran kohdalle, kun kude loppui. Muutama ärräpää siinä taas pääsi ja melkein jo päätinkin, että puran koko reunan. 

Päätin kuitenkin käydä Lankamaailmassa tarkistamassa, olisiko siellä vielä samanväristä kudetta, mutta eihän siellä ollut. Myyjät olivat kuitenkin erittäin ystävällisiä, ja lupasivat soittaa, mikäli samanväristä kudetta tulee. Eikä tarvinnut montaa päivää odottaa, kun sain jo hakea tismalleen samanväristä kudetta ja virkata maton valmiiksi.

Voi olla, että trikookuteessa ja ontelokuteessa on sellaisia eroja, että ontelokudetta kuluu trikookudetta vähemmän, kun ohje tosiaan oli tehty ontelokuteelle ja kudetta piti tarvita 1,7 kg. Tai sitten käsialani on sen verran suurempaa, vaikea sanoa, kun en ole ontelokuteesta koskaan virkannut.

Pienen muutoksen tein ohjeeseen 22. kerrokseen eli reunaan. Ohjeen mukaanhan reuna pitäisi virkata 1ks + 1pp + 2p + 1pp + 1ks jokaiseen kjs-kaareen. Minulla kaaret olisivat menneet kuitenkin niin paljon kuprulle eikä reunasta olisi saanut suoraa, joten teinkin vain 1ks + 2p + 1ks jokaiseen kjs-kaareen. Näin reuna asettui paremmin paikalleen. Vähemmillä silmukoilla minulle olisi pitänyt jäädä kudetta enemmän kuin 100 g jäljelle, mutta eipähän jäänyt yhtään.

Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen ja matto pääsi jo omalle paikalleen lattiatyynyn alle. Olin myös yllättynyt siitä, miten hyvin osasin lukea ohjeita, sillä virkkaustaustani rajoittuu ala-asteen pakollisiin ja vastenmielisiin patalappuihin. Onneksi netistä löytyy myös meille vasenkätisille kuvallisia ohjeita, joilla pääsee jo näin pitkälle. :)

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Tosiaan huhtikuussa bongasin Biolanin nettisivuilta parvekkeelle/terassille tarkoitetut kasvutikkaat, joihin ideana ihastuin. Löysin tikkaat myynnistä esim. Kodin Terrasta, ja hintaan en todellakaan ihastunut, sillä tikkaat maksoivat siellä noin 200 euroa.

Tikkaat olivat kuitenkin ideana niin toimiva sentti kertaa sentti -kokoiselle parvekkeelleni, että en luopunut ajatuksesta. Siksipä otin puhelun isälleni, joka on kätevä käsistään ja jolta tiesin tikkaiden teon onnistuvan käden käänteessä. Annoin isälle mitat ja sanoin, että toimitus mahdollisimman pian kiitos :)

Noh, mahdollisimman pian tarkoitti tässä tapauksessa elokuun alkua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Parvekkeelta ei enää tähän aikaan kesästä kovin montaa elävää kukkaa tai kasvia löydy, mutta yrtit sen sijaan löysivät tikkailta paikkansa.

Tikkaat olivat tehty ns. raakapuusta (en tiedä onko oikea termi), jolloin niissä ei ollut mitään pintakäsittelyä. Jotta tikkaat kestäisivät erilaisia sääolosuhteita, ne öljyttiin kahteen kertaan Tikkurilan Valtti puuöljyllä, joka sävytettiin tumman ruskeaksi.

Tikkaat näyttivät saapuessaan tältä, ja olenkin erittäin tyytyväinen (tälläkin kertaa) isän käden jälkeen. Ideana kasvutikkaissa tosiaan on, että hyllyt ovat kahta lukuun ottamatta irrotettavissa, jolloin tikkaista voi rakentaa sen näköiset, kuin itselle on tarpeen.

Angry Birds -kukkaroita

Tuli ommeltua pari kukkaroa Angry Birds -kankaasta, ja kumpikaan ei tälläkään kertaa päätynyt omaan käyttöön. Jospa sitä seuraavan kukkaron tekisi itselle meikkipussiksi, kun kehyksetkin ovat olleet jo vuoden päivät kaapissa odottamassa...

Kukkaroiden ompelu on ihan hauskaa puuhaa, mutta kehysten yhteen puristamiseen en ole keksinyt vielä keinoa, jolla saisi siistiä jälkeä. Pihdeillä olen nämä kukkarot puristanut, ja voimaa siinä saikin käyttää ja kehyksiin jäi jälkiä. Vinkkejä kehysten puristamiseen otetaan siis vastaan!

Tämä oli ensimmäinen ompelemani tuplakukkaro, ja hyvän ohjeen siihen löysinkin täältä. Kukkarosta tuli minun silmääni hieman epäsymmetrinen, mutta saajalleen näytti kelpaavan. Sehän on pääasia. :)

Tein myös toisen ihan yksitaskuisen kukkaron, mutta samasta kankaasta. Tämä onnistui mielestäni tuplakukkaroa paremmin, ja hyvä niin, sillä kukkaro tulee pienelle ystävälleni lahjaksi.

Sisäpussi on tehty samasta kankaasta kuin tuplakukkaron toinen puoli.

Tässä vielä kaava, jota käytin jälkimmäiseen, yksinkertaiseen, kukkaroon. Kaava on tehty 8 cm leveään kukkaronkehykseen ja kaava ei sisällä saumanvaroja.

Ompelukoneelle huppu

Olen joskus monta vuotta sitten ostanut kankaan, josta silloin suunnittelin tekeväni verhot. Noh, ei mennyt kauaa aikaakaan, kun totesin, etten pidä kankaan väristä ja kuosista ollenkaan (ja ihmettelen edelleen, miksi kankaan edes ostin...). Niinpä en ole koskaan verhoja tästä kankaasta ommellut.

Kangas on kuitenkin pyörinyt kaapissa vuodesta toiseen odottaen ideaa, mihin sen voisi käyttää. Nyt muutama päivä sitten sainkin ajatuksen, että teen siitä ompelukoneelleni hupun. Tuumasta toimeen ja tässä huppu onkin sitten valmiina.

Halusin vielä testata taitojani, joten ompelin huppuun Bernina -tekstin. Lopputulos on mielestäni ihan hyvä näin ensimmäiseksi kokeiluksi, vaikka kyllähän parantamisen varaa on vielä paljon. Mikäli vain minun ja Berninan yhteistyö sujuu. :)

Tunnelmia Tampereen asuntomessuilta

Tuli "piipahdettua" (oikeastihan siellä kului monen monta tuntia) asuntomessuilla, joten ajattelin lisätä tännekin messuilta kameraani taltioituneita kuvia. Kokonaisuudessaan asuntomessujen anti oli minulle hieman pettymys, sillä odotin enemmän erikoisia sekä yllättäviä tila- ja sisustusratkaisuja, joista olisi itsekin saanut ideoita. Tässä kuitenkin muutama kuva messuilta.

Tämä oli taas yksi uusi hauska käyttötarkoitus heinäseipäästä tehdyille tikkaille.  Minunkin olohuoneestani löytyvät isäni kanssa yhteistyöllä tehdyt tikkaat (oikeanpuoleinen kuva), jotka toimivat tällä hetkellä torkkupeittojen telineenä. Tosin kuvaa varten siirsin peitot syrjään.

Nämä terassikalusteet puolestaan ovat mielestäni hauskat, erityisesti pöytä ja sen teksti. Mukavuudenhaluisena ihmisenä en kuitenkaan usko, että tuoleissa tuntuisi hyvältä istua iltaa. Lisäksi valkoinen väri ei välttämättä ole terassikalusteille käytännöllisin.

Tämän kylpyhuoneen vaihtaisin vaikka heti nykyiseen kylpyhuoneeseeni, josta ei ainakaan turkoosia väriä puutu. Olen ollut vahvasti sitä mieltä, etten pidä vaaleista puun sävyistä, mutta näiden kalusteiden sävy yhdistettynä seinälaattoihin todella toimii.

Tämäkin suihkutila miellyttää minun silmääni, vaikka se poikkeaakin melko paljon edellisestä. Tämän tilan juju on mielestäni seinään upotettu hylly, joka luonnossa (toisin kuin tässä kuvassa) kiilteli kauniisti ja sopii mielestäni mainiosti seinien laattoihin.

Myöskään asuntomessuilla ei voinut Angry Birdseiltä välttyä, sillä niitä oli tarjolla kokonainen pöydällinen ja pakkohan niistä oli muisto ottaa... :)