Virkattu matto

Kauan työn alla ollut mattoprojektini tuli päätökseen. Vaikka matosta ei loppujen lopuksi tullut kovin suurta, oli se vaiheessa ja työn alla monta kuukautta. Alkuperäinen suunnitelmani kun oli tehdä matto kiinteillä silmukoilla ja ilman minkäänlaista ohjetta. Kuitenkin ehkä noin kymmenen kerrosta virkattuani matto alkoi olla jo niin kuprulla eikä se muistuttanut mattoa ollenkaan, joten yhtenä iltana päätin purkaa koko alun ja aloittaa virkkaus ohjeen mukaan.


Matto onkin siis virkattu ohjeella, joka löytyy täältä. Virkkaus jäi kuitenkin noin ohjeen puoleen väliin, sillä kude loppui tietysti kesken eikä samaa väriä löytynyt enää Lankamaailmasta. Päätinkin, että matto saa jäädä pienemmäksi ja se löysikin jo paikkansa tuunaamani tuolin alta. Vielä kun keksisi keinon, millä saisi nuo maton reunatkin pysymään lattiassa, etteivät ne nousisi kuprulle...

Alun perin olin suunnitellut tekeväni maton tämän lattiatyynyn alle, mutta kuten kuvasta näkyy matto on siihen tarkoitukseen liian pieni. Kaiken lisäksi olohuoneessa, jossa lattiatyynykin on, on verhot vaihtuneet jo vihreistä pinkeiksi, joten matto ei olisi sopinut muutenkaan tyynyn alle. Näin ollen minulla onkin jo työn alla tyynyn alle tuleva matto. Tällä kertaa ostin toivottavasti kudettakin tarvittavan määrän.

Ensimmäiset pipot

No niin nyt on ensimmäiset ikinä ompelemani pipot valmiina. Ja tietenkään pelkkä pipon ompelu ei vielä riittänyt, vaan toiseen piti saada vielä Angry birds -kuva. Tosin tämä kuva oli pipon saajan toive

Vaalenpunaisen pipon tein täältä löytyvällä ohjeella. Kangas oli kyllä liukasta ja venyvää käsitellä, että sitä ei voi olla huomaamatta lopputuloksestakin, mutta tarkoituksenani olikin vain harjoitella tällä kankaalla pipon tekoa. Ja omaan käyttööni pipo tuleekin.

Toisesta piposta teinkin sitten neliön/suorakaiteen muotoisen, ja tämä onnistui kyllä edellistä huomattavasti paremmin ja vähemmillä ärräpäillä. Päätin kuitenkin vielä ommella pipoon Angry birds -hahmon, joka on leikattu Angry birds -kankaasta. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että hahmoa ommellessa kyllä muutama ärräpää sitten suusta pääsi, kun noissa korvien kohdissa oli niin tiukkoja kurveja ommella, mutta harjoitushan kai tekee mestarin...

Kirpparilöytö

Lähdin kirpputorilta hakemaan vanhaa kirjaa, jonka sivuja voisin hyödyntää askartelemisessa. Tutkin kirjoja ulkoa päin ja yritin löytää kirjan, jossa sivut olisivat mahdollisimman kellastuneet. Noh, ensimmäinen kirja, jonka otin käteeni ja laisinkaan sen nimeä katsomatta oli tämä:

Kirja on siis nimeltään Tyttöjen käsityöt ja se on vuodelta 1945. Mikä parasta, se on aivan erinomaisessa kunnossa! Kaiken lisäksi hintakaan ei ollut kuin yhden euron ja pakkohan se oli ostaa. Tosin en kyllä halua sitä askarteluun tuhota, joten pitänee tehdä uusi kirpputorikierros.

Tässä hieman kirjan virkkausohjeita.

Bussissa tutustuessani kirjan sisältöön löysinkin jo hyviä viisauksia, kuten:
"On kuitenkin ennen kaikkea muistettava, että meidän suomalaisten kohdalla kotimme on suomalainen koti, jota varten valmistamme vain sellaista, joka on meille tuttua ja kotoista, ja vieromme muukalaista."


Enemmän kuitenkin yhdyn tähän:
"On aina muistettava, että valmista työtä katsellessaan ei kukaan kysy, kuinka paljon siihen on uhrattu aikaa, vaan kuka sen on tehnyt."

Tuolin uusi ilme

Löysin muutama kuukausi sitten tämän isoäitini vanhan tuolin ja päätin, että haluan kunnostaa sen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tuolista piti tulla vaaleanpunainen, mutta koska valkoista maalia löytyi jo varastostani niin ajattelin käyttää sen loppuun nyt kun vielä maalipurkin sai ilman suurempaa väkivaltaa auki. :)


Tuoli löysikin paikkansa ainakin toistaiseksi sängyn vierestä yöpöytänä.

Löytäessäni tuolin se oli tämän näköinen eli yksi jalka oli kokonaan irronnut ja loputkin oli vain jollain naruvirityksellä kiinni. Mutta ainakin jalat olivat helppo irrottaa hiomista varten. Tosin hiominen oli kyllä aikamoinen urakka, sillä keltainen maali ei meinannut lähteä edes karkeimmallakaan paperilla. Onneksi aurinkoisia päiviä on riittänyt ja niinpä toteutinkin tuolin hiomisen auringon alla makaamisen ohessa.

Istuinosan maalattuani tajusin, että nuo selkänojan reiät olisi kannattanu tukkia jollain konstilla, sillä nehän olivat täynnä maalia eikä selkänojan kapulat mahtuneet koloihin. Ei auttanut muuta kuin ryhtyä ruuvimeiselillä (toimi talttana) ja vasaralla alkaa naputella maalia pois koloista..

Aikani naputeltuani sain kapulat mahdutettua ja liimattua koloihin. Enää oli ongelmana tuolin keikkuminen, jonka ratkaisin sahaamalla tuolin jalat saman mittaisiksi. Selkänojan maalauksen jälkeen lakkasin tuolin vielä värittömällä lakalla, jotta siinä pystyisi istumaankin.

Kovasti haluaisin vielä koristella/viimeistellä tuolin jollain pienellä yksityiskohdalla, mutta vielä en ole keksinyt ideaa mitä se voisi olla..

Pukeutumispeili on viimeinkin valmis!

Noin kuukauden kestänyt pukeutumispeili vanhasta ikkunankarmista -projektini on nyt valmis. Kuvat tulivat hieman hassusti käänteiseen järjestykseen ja lopputulos on vasta alla. Blogin käyttäminen vaatii siis vielä hieman opettelua...


Lähtötilanteesta unohdin ottaa kuvan, mutta tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun karmi on hiottu kokonaisuudessaan, lasit poistettu (yhden kolmesta sain pysymään ehjänä) sekä toinen puoli on jo osittain maalattu.

Sen jälkeen, kun ikkunankarmi oli kokonaisuudessaan maalattu, oli jalkojen teon aika. Valmiit maalaamattomat jalat näyttivätkin tältä. 

Luulin, että jalkojen tekeminen olisi projektin haastavin osuus, mutta väärässä olin. Itse peilien liimaaminen ikkunanpokaan kiinni ei ollutkaan mikään viiden minuutin homma, vaan liimaamiseen kului varmaan pari tuntia. Liima kun tuntui sotkevan joka paikan ja jälkeenpäin ajatellen peilipinta olisi kannattanut suojata jollain esim. sanomalehdellä liimauksen ajaksi.


Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, ja se näyttääkin tältä.

Blogin aloitus!

No niin, nyt se on sitten totta. Vihdoinkin uskaltauduin luomaan oman blogin, mikä on siis ollut jo hetken aikaa mielessä. Tämän blogin aiheena on pääasiassa käsillä tekeminen monessa eri muodossa. 


Alun perin innostus lähti kakkujen tekemisestä, mutta tällä hetkellä innostus on laajentunut ompeluun, virkkaukseen ja askarteluunkin. Peruskouluaikainen käsityöviha onkin kääntynyt käsityöinnostukseen! :) 

Perfektionismiin taipuvainen luonteenikin on joutunut joustamaan, kun monesti valmista tulee vasta yrityksen ja erehdyksen kautta...