Kirjekuorilaukku

Kävin syksyllä työväenopiston kurssilla hieman opiskelemassa, miten juomatölkkien avausklipsuista saadaan virkattua pintaa aikaiseksi. Nuo työväneopistojen kurssit ovat muuten aivan mahtava paikka opetella kaikkea uutta ja mielenkiintoista. En edes muista, kuinka monella kursilla olen jo muutaman vuoden aikana ollut, mutta joka kurssi on ollut kyllä käymisen arvoinen. Kursseilta haen lähinnä oppia tekniikoista ja tekniikoiden soveltaminen ja ideointi alkaa sitten kotona.

Voi olla, että suurin villitys näiden tölkkiklipsujen virkkaamiseen on jo ollut ja mennyt, mutta ei se minua haittaa, kerron siitä silti.

Näiden tölkkiklipsujen virkkaamisen opettelu vaatii alussa kyllä keskittymistä ja ajatusta. Mutta sitten kun logiikan oivaltaa, voi kehitellä vaikka minkälaisia ideoita siitä, mitä aikoo klipsuista virkata. En kuitankaan suosittele aloittamaan millään todella ohuella ja liukkaalla langalla, sillä silloin saattaa kärsimättömällä joutua kärsivällisyys koetukselle.

Melko työlästähän klispujen työstäminen virkkauskuntoon on, kun luonnollisesti niihin ei saa jäädä teräviä reunoja, jotka katkaisevat langan. Kannataakin aloittaa tällaisesta pienehköstä työstä ensin, jolloin seuraavaa ideaa suunniteltaessa on jo paljon viisaampi esimerkiksi sen suhteen, mitä lankaa ja minkä kokoista virkkuukoukkua haluaa käyttää.