Laukku tölkkiklipsuista

Jaahas, olisikohan juhannus jo ohi? Viimeisin päivitys näyttää olevan hyvän juhannuksen toivotus, ja nyt taitaa seuraava juhannus olla lähempänä kuin edellinen. Harmittaa, että edellisestä päivityksestä on kulunut näinkin kauan, mutta se ainainen ja kliseinen selitys on kiire ja ajan puute. Haluan tehdä nimittäin kaiken, mihin ryhdyn, aina huolella ja kunnolla, joten en tätä blogiakaan halua tehdä 'puolivaloilla'. Siksi olen ollut mieluummin päivittämättä blogia kuin julkaista puolihuolimattomia päivityksiä.

Nyt ajattelin kuitenkin esitellä toisen juomatölkkien avausklipsuista virkkaamani laukun. Kerroin aiemmin, että kävin työväenopiston kurssilla opettelemassa tölkkiklipsuilla virkkaamisen tekniikkaa, ja tämä laukku onkin tuon kurssin oppien tuotos. En kauhean usein jaksa innostua valmiista ohjeista, vaan haluan tekniikan omaksuttuani suunnitella ja kehittää tuotteita itse, koska silloin niistä saa juuri oman näköisiä. Näin kävi myös tämän laukun kohdalla. Virkkaamistekniikan kävin opettelemassa kurssilla, ja sen jälkeen aloin suunnitella tällä kalanruototekniikalla tehtävää laukkua. 

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, ja toivottavasti on laukun nykyinen omistajakin. Halusin nimittäin suunnitella ja toteuttaa tämän laukun eräälle hyvin erityiselle ja merkittävälle henkilölle, ja ainakin hän oli positiivisesti hämmästynyt laukun saadessaan.

Tämä laukku on hieman erilaisella tekniikalla tehty, kuin kirjekuorilaukku, josta aiemmin kerroin. Tämäkin laukku on kuitenkin virkkaamalla tehty, mutta klipsut asettuvat tässä toisinpäin ja limittäin. Laukun sisäpuolelle ompelin vielä satiinista vuoren, koska näin laukku on mielestäni käytännöllisempi ja tyylikkäämpi.

Mukavaa juhannusta!

Itse en ole mikään hullu juhannusbilettäjä, vaan nautin enemmänkin hyvästä ruuasta, seurasta ja ulkoilmasta. Tosin tänä vuonna taitaa kaunis ilma jäädä haaveeksi, mutta ulkoiluhan on aina asenne- ja pukeutumiskysymys, eikö? ;)

Lisäksi tällainen pienikin arjen katkaisu tekee aina hyvää niin mielelle kuin kehollekin. Haluankin toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta! :)

Meikkipussukka

Voiko pussukoita ja kukkaroita olla koskaan liikaa? Mielestäni ei voi olla ja varmaan siksi olen joskus kuullut minua kutsuttavan nimellä kassi-alma. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken kokoisille ja näköisille pussukoille ja kasseille on aina tarvetta, sillä eri tilanteisiin tarvitsee eri kokoisia ja värisiä pussukoita :).

Minulla oli jo pitkään ollut suunnitelmissa tehdä itselleni meikkipussi, koska edellinen alkoi olla jo niin likainen ja risainen, että se oli tullut tiensä päähän. Meikkipussin toteutus kuitenkin vain siirtyi aina hamaan tulevaisuuteen, kun muut mielenkiintoiset projektit ajoivat edelle. Vaikka toisaalta eihän tällaisen kukkarokehyspussukan teko loppujen lopuksi ajallisesti vie kovinkaan kauan. Mutta niin kuin aina, halusin tehdä huolellista jälkeä ja tehdä sellaisen kaavankin, jota voin käyttää myöhemminkin.

Olen pitkään säästänyt kädentaito-messuilta ostamaani nuottikangasta sopivaa käyttötarkoitusta varten ja nyt ajattelin, että käytänpä osan kankaasta itselleni, koska pidän kankaasta niin paljon. Vuorikangasta sen sijaan ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä pinkki on ehdoton suosikkivärini.

Pitkästä aikaa maton virkkausta

Olen pitänyt hieman taukoa mattojen virkkaamisesta, kun se on aina aavistuksen sormia puuduttavaa puuhaa. Äskettäin tuli kuitenkin tarve keksiä pari lahjaideaa, ja mikäs sen parempi idea kuin jotain itse tehtyä. Tiesin myös etukäteen, että lahjan saajat osaavat arvostaa käsitöitä ja että tarvetta matoille olisi :).

Ryhdyinkin tuumasta toimeen ja suunnittelemaan. Pidän kovasti Kauhavan Kangas-aitan juhannusruusu-mallista, ja niinpä päätinkin lähteä mukailemaan juhannusruusun ohjetta. Mutta koska tykkään haastaa itseäni käsitöissäkin, en halunnut tehdä mattoja täysin ohjeen mukaan, vaan halusin tehdä toisesta matosta huomattavasti isomman.

Isommasta matosta tulikin halkaisijaltaan reilu 130 cm, ja näin ollen matonkudettakin kului useampi kilo. Ei siis ollut mikään kevyt homma virkata! Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, ja toivottavasti ovat maton uudet omistajatkin.

Toisen maton kanssa päästin itseni hieman helpommalla, ja siitä tuli "vain" n. 70 cm halkaisijaltaan. Olin saanut vinkin, että tämän pienemmän maton saaja tarvitsisi vessaan uutta mattoa, ja niinpä ajattelinkin tehdä matosta vessaan sopivan kokoisen. Noh, maton saaja oli kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään nimittäin matto oli aivan liian hieno vessaan piilotettavaksi ja matto löysi paikkansa olohuoneen nojatuolin edestä. Kaikesta päätellen matto oli siis onnistunut ja mieleinen lahja, mikä on minulle tärkeintä.

Kirjekuorilaukku

Kävin syksyllä työväenopiston kurssilla hieman opiskelemassa, miten juomatölkkien avausklipsuista saadaan virkattua pintaa aikaiseksi. Nuo työväneopistojen kurssit ovat muuten aivan mahtava paikka opetella kaikkea uutta ja mielenkiintoista. En edes muista, kuinka monella kursilla olen jo muutaman vuoden aikana ollut, mutta joka kurssi on ollut kyllä käymisen arvoinen. Kursseilta haen lähinnä oppia tekniikoista ja tekniikoiden soveltaminen ja ideointi alkaa sitten kotona.

Voi olla, että suurin villitys näiden tölkkiklipsujen virkkaamiseen on jo ollut ja mennyt, mutta ei se minua haittaa, kerron siitä silti.

Näiden tölkkiklipsujen virkkaamisen opettelu vaatii alussa kyllä keskittymistä ja ajatusta. Mutta sitten kun logiikan oivaltaa, voi kehitellä vaikka minkälaisia ideoita siitä, mitä aikoo klipsuista virkata. En kuitankaan suosittele aloittamaan millään todella ohuella ja liukkaalla langalla, sillä silloin saattaa kärsimättömällä joutua kärsivällisyys koetukselle.

Melko työlästähän klispujen työstäminen virkkauskuntoon on, kun luonnollisesti niihin ei saa jäädä teräviä reunoja, jotka katkaisevat langan. Kannataakin aloittaa tällaisesta pienehköstä työstä ensin, jolloin seuraavaa ideaa suunniteltaessa on jo paljon viisaampi esimerkiksi sen suhteen, mitä lankaa ja minkä kokoista virkkuukoukkua haluaa käyttää.

Tallinnan tuliaisia

Syksyllä työväenopiston kurssilla sain kuulla, että Tallinnasta löytyy oikea käsillä tekijän paratiisi, josta löytyy käsityötarvikkeita ja -materiaaleja moneen makuun ja tarpeeseen. Lisäksi kauppa on vielä kuulemma sen kokoinen, että aikaa kannattaa varata enemmän kuin tunti tai kaksi.

Äitini ilmoittikin tammikuussa, että hän on helmikuussa lähdössä käymään Tallinnassa ja mikä parasta hänen oli myös tarkoitus mennä käymään Karnaluksissa, tuossa käsityöläisten paratiisissa. Minähän tietysti aloin heti miettimään ostoslistaa ja sitä, mitä kaikkea siellä myydäänkään. Onneksi Karnaluksilla on nettikauppa, josta sain jotain vinkkiä kaupan tarjonnasta. Siitä huolimatta nettikaupassa on käsittääkseni kuitenkin vain osa itse kaupassa myytävistä tuotteista ja tämän takia minun onkin pakko päästä kevään aikana myös itse käymään paikan päällä. :) Käytän muutenkin hyvin vähän nettikauppoja, sillä minulla on tarve päästä hypistelemään ja tunnustelemaan tuotteita ennen ostopäätöstä.

Koska tykkään vahvoista väreistä, ihastuin nettikaupan sivuilla heti kirkaan värisiin vetoketjuihin. Mikä parasta, vetoketjut ovat luonnossa vielä paremman värisiä kuin nettikaupan kuvissa. Nyt täytyykin tarkkaan miettiä, mihin kaikkeen nuo vetoketjut "tuhlaan". Vetoketjujen lisäksi tuliaisiin sisältyi myös kukkaronkehyksiä sekä ohutta puuvillalankaa suosikkiväreissäni. Olisiko parempia tuliaisia voinut edes toivoakaan varsinkaan, kun ei vielä itse ole päässyt käymään kyseisessä kaupassa! :)

Virkattu lippapipo

Vaikkei talvipakkasia ole taas hetkeen näkynytkään, ei voi koskaan tietää milloin kunnon talvipiolle tulee taas tarvetta. Itse asiassa lupasin tehdä tämän pipon omistajalleen jo joululahjaksi, mutta tunnit loppuivat kuitenkin vuorokaudesta kesken ja pipo valmistui vasta tammikuun puolella. Siksipä annoinkin pipon saajalle jouluahjaksi pipolahjakortin :)

En (taaskaan) löytänyt mistään sopivaa ja mieleistäni ohjetta, joten ohje oli keksittävä omasta päästä. Pipo on virkattu ylhäältä alaspäin kiinteillä silmukoilla, ja lankana käytin Novitan Keloa, joka on mukavan paksua ja helppoa virkata.

Valitettavasti musta lanka on aina sellaista, ettei silmukat erotu kunnolla kuvistakaan. Lippa on kuitenkin virkattu sen jälkeen, kun varsinainen pipo-osuus on valmis. Lisäksi ompelin sisäpuolelle vielä n. 7 cm leveän fleece-vuoren lämmittämään korvia.

Blogitauko on ohi

Olisiko nyt jo aika katkaista blogin hiljaiselo ja herätellä blogia taas henkiin. Useampi kuukausi kului blogitauko pitäessä, vaikkei sellainen ollut varsinaisesti suunnitelmissakaan.

Käsitöitä ja käsillä tekemistä en kuitenkaan ole jättänyt tai unohtanut, vaan edelleen uusia juttuja on tullut kokeiltua. Niistä onkin tarkoitus laittaa blogiin postausta lähiaikoina :)

Joululahjaksi painoin tänäkin vuonna tiskirättejä ja tässä yksi niistä. Kuvio ja teksti syntyivät kankaanpainannan valotuskurssilla. Tekstiin törmäsin muistaakseni jossakin lehdessä ja se kolahti minuun välittömästi :)